Julkaisut

Historiani riippuvaisena ihmisenä on pitkä ja polkuni on ollut kuoppainen. Se on vaatinut monta hoitoa ja loputtomia keskusteluja vertaisten, sekä ammattilaisten kanssa. Viimeisimpänä olen käynyt minnesotamalliset hoidot Maivitassa, sekä päihde- että läheisriippuvuuteeni. Nämä ovat olleet käänteentekeviä kohtia elämässäni. Päihteitä käyttäessä ja samaan aikaan läheisriippuvaisena, olen saanut rumaa jälkeä aikaan. Olen pyyhkäissyt ihmisten elämissä kuin pyörremyrsky, jättäen jälkeeni pettymyksiä, surua, vihaa ja hämmennystä. Itkuakin ja pelkoa.

Olen Hissu, toipuva päihde- ja läheisriippuvainen. Pimeydestä valoon kolumnisarjassa astun elämäni kipeisiin ja vaiettuihin kohtiin – riippuvuuteen, häpeään, äitiyteen, vankilaan, psykiatriseen taustaani, ihmissuhteisiin ja itsetunnon rakentamiseen. Kerron myös siitä, millaista on opetella elämään ilman päihteiden turruttamaa tunne-elämää.

Maivitan peliriippuvuusohjaaja IIna Huhtimo tarkastelee sosionomi (AMK) -opinnäytetyössään rahapeliriippuvuuden tunnistamista, hoitoonohjausta ja kuntoutusta sosiaalialan näkökulmasta. Työssä syvennytään erityisesti Minnesota-mallisen kuntoutuksen merkitykseen sekä siihen, millaisia haasteita rahapeliriippuvuuden tunnistamisessa ja palveluihin ohjautumisessa edelleen esiintyy. Autoetnografisena päiväkirjatyönä toteutettu opinnäytetyö yhdistää teoreettisen ja ammatillisen kontekstin henkilökohtaiseen toipumiskokemuksen.

Rahapelit ovat Suomessa kaikkialla ja niitä markkinoidaan viattomana ajanvietteenä, vaikka ne aiheuttavat valtavasti inhimillistä kärsimystä pelaajille ja heidän läheisilleen. THL:n tilastojen mukaan (2023) joka kolmannen rahapelidiagnoosin saaneen elämä päättyy itsemurhaan. Pelaajan kokema häpeä estää usein avun hakemisen eivätkä sosiaalialan ammattilaiset välttämättä osaa ottaa asiaa puheeksi. Peliriippuvuus on kuitenkin sairaus, jota voidaan hoitaa. Suora kysymys pelaamisesta voi pelastaa jonkun hengen.