Peliriippuvuus

Mitä on peliriippuvuus?

Peliriippuvuuden tunnistaminen on vaikeaa, koska oireet eivät näy ulospäin samaan tapaan kuin vaikkapa päihderiippuvuudessa. Me suomalaiset pelaammme paljon rahapelejä. Valtaosalle pelaajista rahapelit ovat viihdettä, ajanvietettä tai jopa harrastus. Pelaamisesta haetaan elämään jännitystä tai haaveillaan kenties rikastumisesta. Rahapelit voivat olla myös pakopaikka arjen huolista. Siinä piilee kuitenkin huomattava riski sille, että pelaaminen muutuu riippuvuudeksi.

• Oletko koskaan tuntenut tarvetta käyttää pelaamiseen yhä enemmän ja enemmän rahaa?
• Oletko koskaan valehdellut läheisellesi siitä kuinka paljon pelaat?
  

Mikäli vastaat mainittuihin kysymyksiin kyllä, kannattaa sinun hakea apua!

Peliriippuvaiselle suurin tappio on voitto. Voitto kasvattaa harhakuvitelmaa vielä suuremmista voitoista. Voitot tuovat lähes ”hurmoksellisen” tilan, tappiot taas kiristävät mielialaa ja tunnelmaa. Tästä osansa saavat myös läheiset ihmiset. Peliriippuvaisen elämää ja todellisuutta voisi kutsua ”pelilliseksi utopiaksi”. Pelaamisen toleranssi kasvaa eli on pelattava useammin ja suuremmilla panoksilla tai vietettävä pelin ääressä enemmän aikaa kuin aiemmin. Henkinen riippuvuus pelaamiseen kasvaa. Ennen ajanvietteenä pidetyn asian lopettaminen alkaa olla vaikeaa ja luopuminen tärkeistä asioista on väistämätöntä. Pelaaminen vie aikaa työ- ja perhe-elämältä sekä vapaa-ajan vietolta. Pelaaminen on arka puheenaihe. Peluri valehtelee pelaamisesta, pelaamiseen käytetyistä rahamääristä ja syyttää muita ongelmistaan. Peliriippuvainen ei enää ole läsnä elämässä, vaan hän uppoutuu omaan maailmaansa, pelaamisen maailmaan.

Peliriippuvuudet, tai pelihimo, luokitellaan psykiatriassa käyttäytymis- ja hillitsemishäiriöihin ja se kuuluu toiminnallisiin riippuvuuksiin. Riippuvuus syntyy tekemiseen eli pelaamiseen ja sen aiheuttamiin tunteisiin. Peliriippuvuuden diagnostisina kriteereinä on käytössä kaksi järjestelmää: Maailman terveysjärjestö WHO:n ICD-10, jota käytetään Suomessa, ja amerikkalainen DSM-IV (Diagnostic and Statistical Manual). Useimmat alan tutkimuksessa käytetyt peliriippuvuuden yleisyyttä mittaavat testit perustuvat DSM-IV:ään. Suomessa on arviolta 110 000-130 000 ihmistä joilla on jonkin asteinen peliriippuvuus.

Rahapeliriippuvuus – miten sitä voi hoitaa?

Rahapeliriippuvuus on hoidettavissa. Hoitoon kannattaa hakeutua silloin, kun:

• Pelaaja tai läheinen huomaa, että pelaaminen on alkanut haitata pelaajan tai hänen perheensä arkea ja elämää.
• Pelaaja ei välttämättä näe itse ongelmaa tai kieltää sen, mutta läheinen näkee ongelman ja kokee avun tarvetta.
• Pelaajan omat yritykset vähentää tai lopettaa pelaaminen ovat epäonnistuneet, ja hän tarvitsee tukea tavoitteeseensa.

Kemialliset ja toiminnalliset riippuvuudet kasaantuvat helposti samoille ihmisille. Heikko itsekontrolli eli impulssien pidättämisen vaikeus on yhteydessä peliriippuvuuteen. Suurella osalla peliriippuvaisista on myös päihderiippuvuus. Pelaamisen seuraukset voivat olla äärimmäisen vakavia. Ne ilmenevät psyykkisinä, fyysisinä, sosiaalisina sekä taloudellisina ongelmina, jotka kaikki vaativat huomiota hoidossa. Häpeä, syyllisyys, kelvottomuuden tunne, pelkotilat, unettomuus, masentuneisuus, alakulo ja poissaolevuus ovat niitä tunteita ja asioita, joita sekä peli- että päihderiippuvuus aiheuttavat riippuvaiselle itselleen ja läheisille.

Hoidossa pyritään aina siihen, että ihminen näkee peliriippuvuutensa todelliset seuraukset, ottaa vastuun pelaamattomuudesta, ymmärtää peliriippuvuuden toiminnallisena riippuvuutena ja alkaa uskomaan muutoksen mahdollisuuteen. Peliriippuvuuden hoidossa tavoitteena on pelaamaton elämä.